Tänä perjantaina pennut täyttävät 8 viikkoa, mikä tarkoittaa, että pienten on aika heittää hyvästit ensimmäiselle pesälleen ja lähteä maailmaan. Onneksi jokaista odottaa rakastava perhe ja uusi koti.
Lokakuun alussa meillä kävi helsinkiläinen valokuvaaja Camilla Hanhirova. Pennut valokuvattiin Turun Uittamolla. Näin pienten hauvojen kuvaaminen on suuri haaste, koska pennut eivät osaa vielä poseerata eivätkä pysy paikalla hetkeäkään. Kuitenkin jokaisesta saatiin nätti syksyinen potretti ja myös useampi hieno ryhmäkuva. Vuosien päästä on varmasti kiva katsella, millainen koira on ollut pienenä.
Lokakuun alussa meillä kävi helsinkiläinen valokuvaaja Camilla Hanhirova. Pennut valokuvattiin Turun Uittamolla. Näin pienten hauvojen kuvaaminen on suuri haaste, koska pennut eivät osaa vielä poseerata eivätkä pysy paikalla hetkeäkään. Kuitenkin jokaisesta saatiin nätti syksyinen potretti ja myös useampi hieno ryhmäkuva. Vuosien päästä on varmasti kiva katsella, millainen koira on ollut pienenä.
Pentujen luonteet näkyvät enemmän päivä päivältä. Jokaisesta voi jo puhua persoonana.
Pentueen isoveli on Masa. Poika on ollut alusta alkaen roteva ja hän on aina varannut parhaan paikan maitobaarista. Kiinteäkin ruoka maistuu niin hyvälle, että reipas Masa ehtii hetkessä syödä oman osuutensa ja sitten auttaa sisaruksia heidän annoksensa kanssa. Viime viikolla Masa sai oman ruokakupin ja nauttii nyt aterioistaan ilman sisarusseuraa. Masa on aina helppo erottaa joukosta. Ei vain siksi että hän on suurempi, vaan myös siksi, että pojalla on suuri sydän. Masa tykkää elää sovussa sisarustensa kanssa. Hän on luonteeltaan lempeä ja voisi lämmittää sisaruskylkeä tai istua ihmiskaverin sylissä tuntikausia.
Toinen pojista on Sauli, hyvin aktiivnen ja iloinen kaveri. Eniten pikkuinen tykkää käydä lenkillä, koska ulkona on paljon hajuja ja mielenkiintoisia esineitä. Pieni tutkija haistelee ruohoa, puita ja pensaiden oksia. Sauli löytää polun varrelta hienoja rapistelevia lehtiä ja keppejä. Uusista aarteista poika ei halua heti luopua, siksi joskus hän kantaa niitä hampaissaan eteenpäin, kunnes joku vielä mielenkiintoisempi asia tulee vastaan. Isompana Sauli kokeilee metsästysharrastusta ja kenties pääsee ajamaan metsän elukoita.
Kolmannen pojan nimi on Rölli. Hän on pentueen pikkuveli. Syntyessään Rölli oli hiukan sisaruksiaan pienempi, mutta heti näkyi, että tällä kaverilla on sisua ja tarmoa. Rölli raivasi tilaa maitobaarissa niin että pääsi kasvamaan yhtä isoksi ja jopa isommaksi kuin muut. Nyt Rölli toimii yhtä päättäväisesti pentulautasella. Ei häntä enää voi pikkuveljeksi kutsua, koska kooltaan Rölli on siskojaan suurempi ja suurin piirtein yhtä roteva kuin veljensä Sauli. Rölli leikkii mielellään leluilla, joista hänen ehdoton suosikkinsa on röhisevä virtahepo. Sen päälle on mukava hypätä ja sitten kuuluu kova röh-ääni. Ulkona poika ehtii tehdä tarpeita, katsella maisemia ja välillä painia sisaruksen kanssa.
Nyt neitien vuoro esittäytyä!
Yksi tytöistä muistuttaa paljon emäänsä sekä ulkonäöltään että luonteeltaan, oikea Sirpa Kakkonen. Tämä tyttö on Venla. Erinomainen ruokahalu, syömisen nopeus ja tehokkuus on ensimmäinen emältä periytynyt ominaisuus. Toinen on rauhallinen ja leikkisä luonne: Venla on todella sosiaallinen tapaus, nauttii uusien ihmisten seurasta ja on utelias uusissa tilanteissa. Venla oppi ensimmäisenä kaikista pennuista, miten omatoimisesti käytetään hissiä (nyt tosiaan muutkin osaavat nätisti kävellä hissiin ja ulos) ja ensimmäisenä jaksoi lähteä "pitkälle" lenkille eli lähimäen päälle ja takaisin. Venlasta varmasti kasvaa ihana kiltti city-koira, tyttö on niin nopea oppimaan.
Yksi tytöistä muistuttaa paljon emäänsä sekä ulkonäöltään että luonteeltaan, oikea Sirpa Kakkonen. Tämä tyttö on Venla. Erinomainen ruokahalu, syömisen nopeus ja tehokkuus on ensimmäinen emältä periytynyt ominaisuus. Toinen on rauhallinen ja leikkisä luonne: Venla on todella sosiaallinen tapaus, nauttii uusien ihmisten seurasta ja on utelias uusissa tilanteissa. Venla oppi ensimmäisenä kaikista pennuista, miten omatoimisesti käytetään hissiä (nyt tosiaan muutkin osaavat nätisti kävellä hissiin ja ulos) ja ensimmäisenä jaksoi lähteä "pitkälle" lenkille eli lähimäen päälle ja takaisin. Venlasta varmasti kasvaa ihana kiltti city-koira, tyttö on niin nopea oppimaan.
Seuraava neiti on Olga, väsymätön energiapatteri. Tämä tyttönen on siro, mutta niin toimelias. Olga keksii aina tekemistä ja jos tekemistä ei ole, hän kouluttaa sisaruksia. Kunnioitustakin neiti on oppinut muilta pennuilta ja Sirpa-mammalta. Jos leikki muuttuu liian rajuksi, Olga vetäytyy ja hiljenee. Neiti oli nopein oppimaan, että pissit ja kakat voi tehdä ulos. Nyt tätä tärkeää taitoa on hiottu noin kolmen viikon verran ja huikeaa edistystä on tapahtuut. Olga tietää, että lenkillä pitää ensin keskittyä tarpeiden tekoon ja vasta sitten nauttia ulkoilusta täysillä. Olga on sylivauva: yleensä ensimmäisenä kiipeilee syliin kun pennut saavat vieraita.
Ritva on tyttö, joka jää Turkuun pitämään seuraa Sirpa-mammalle. Ritva on rento tyyppi, kaikkien kaveri. Hänen suosikkipuuha on luun järsiminen. Yleensä pennuille tarjotaan kanalla päällystettujä rouheluita. Ritva on innokkaasti maistanut ihan "aikuisten" naudannahkaluuta. Tyttö on aika ovela, sillä kun herkku on kerran saatu, on turvallisinta viedä se pois pesueesta, vaikka jonnekin nurkkaan tai lipaston alle ja järsiä nopeasti vain itsekseen. Ulkona Ritva tutkii paikkoja ja suurella mielenkiinnolla katselee ohi kulkevia koiria. Selvästi koirapuistosta tulee Ritvan yksi lempihuvi.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä - Surku. Kaunis siro tyttönen, joka toivon mukaan kehittyy tyylikkääksi ja ryhdikkääksi neidiksi. Surku on jo pentuiässä osoittanut älykkyytensä. Tuntemattomassa tilanteessa hän miettii hetken ja vasta sitten toimii. Tämä piirre auttaa asioiden oppimisessa - esimerkiksi Surku hoksasi ensimmäisenä, miten voi kävellä ovesta ulos ja ulkoa oven läpi sisään. Näinkin yksinkertainen asia on pennuille alussa vaikeaa - pitää tietää, mitenpäin ovi avautuu, että osaa mennä oikealle puolelle ovea. Surku on kova leikkimään, ja hänen suosikkilelunsa on pikkuinen vihreä pallo ja rapiseva kettu.
Nyt pennut viettävät viimeisiä päiviään suurena iloisena laumana. Uudet kodit odottavat jo viikon lopussa. Aika on lentänyt äkkiä, ja jokaisesta pennusta on kasvanut aivan ihana mäyräkoiran alku.
Kiitos kaikille pentueesta kiinnostuneille! Kiitos teille, jotka kävitte pentujen luona ja piditte pikkuisille lenkki- tai leikkiseuraa. Kiitos rapsutuksista, kehuista, leluista ja sanomalehdistä, kaikkia on kovasti arvostettu.
Chanson-pentue hyvästelee nyt pentublogin, mutta toivottavasti näistäkin pennuista saa tulevaisuudessa lukea Sanette's kennelin sivujen uutisosastolla. Pentublogi hiljenee seuraavaa pentuetta odottaessa!